Tarkastusmerkki takaa tuotteen luonnonmukaisen tuotantotavan ja raaka-aineen alkuperän

Ohranjyvän päällä istuvasta leppäkertusta tuli ensimmäinen tarkkaan määriteltyä ja valvottua suomalaista luomutuotantoa kuvaava merkki 1980-luvun lopulla. Luomuliitto oli perustettu muutamaa vuotta aiemmin. Merkin kehittelivät aktiiviset luomuviljelijät sen jälkeen, kun luomutuotantoon oli saatu luotua yhtenäiset kansalliset ohjeet ja lisääntynyt tuotanto haluttiin saada näkyväksi markkinoilla. Merkki rekisteröitiin Luomuliiton tavaramerkiksi.

Vuonna 2021 tuli aika uudistaa leppäkerttumerkin visuaalinen ilme ja käyttömääräykset sekä päivittää tavaramerkkiluokat. Merkkiä voi nyt käyttää luonnonmukaisesti viljeltyjen kasvi-, kotieläin- ja mehiläistarhauksen tuotteiden sekä luonnonalueilta kerättyjen luomukeruutuotteiden markkinointiviestinnässä.

Uudistettu Luomu-tavaramerkki rekisteröitiin elokuussa 2021. Kuviomerkki, jossa on sanallinen osa, on tarkastusmerkki. Tarkastusmerkki on tavaramerkin erityistyyppi, jonka tarkoituksena on toimia takuuna siitä, että merkillä markkinoitu tuote tai palvelu täyttää tietyt laatuvaatimukset.

– Merkin rekisteröinti ja sen käyttömääräysten hyväksyttäminen PRH:ssa oli helppoa. Tavaramerkkiluokkien valinnassa jouduimme tekemään isomman työn. Luokat olivat meidän kannaltamme aika veikeitä. Saimme klikkailla kerran jos toisenkin, jotta saimme mukaan kaiken haluamamme, kertoo Luomuliiton asiantuntija Brita Suokas.

Leppäkertun ympärille muodostuu vertaisverkosto

Luomuliiton omistama ja hallinnoima leppäkerttu-tarkastusmerkki kertoo, että luomutuote on valmistettu Suomessa ja sen maatalousperäiset raaka-aineet on tuotettu Suomessa tai kerätty Suomen luonnosta.

Merkin käyttöoikeutta haetaan Luomuliitosta. Hakijan on oltava liiton tai sen jäsenyhdistyksen jäsen. Kun käyttöoikeussopimus on tehty, merkkiä on mahdollista käyttää tuotteiden pakkausmerkinnöissä ja markkinointiviestinnässä, kuten esitteissä ja nettisivuilla.

Merkin käyttöoikeutta voi hakea tuotteille, joilla on voimassa oleva luomusertifikaatti. Tuotannossa on noudatettava Luomuliiton määrittelemiä tuotantoehtoja, joilla täydennetään EU:n luomuasetuksien tuotantosääntöjä. Merkin tuotantoehdoissa on myös suosituksia. Niillä halutaan kiinnittää huomio viljelymenetelmiin, joilla luomutuotannon tavoitteet saavutetaan yhä paremmin.

– Merkin asema on tuottajille varmaan henkisesti suurempi kuin kaupallisesti. Sen ympärille on muodostunut tiivis vertaisverkosto ja keskustelufoorumi, jolla aktiivit luomutuottajat pohtivat, millaista tuotantoa he haluavat kehittää ja edistää, kuvailee Suokas.

Luomuliitossa ja sen jäsenyhdistyksissä on yhteensä noin 1 700 tuottajajäsentä. Kaikilla jäsenillä on mahdollisuus hakea merkin käyttöoikeutta.

Kohti kestävää ruokajärjestelmää

Luonnonmukaisesta viljelystä muodostunut luomu-sana tuli käyttöön alkuperäisen luomukerttu-merkin myötä. Ostaessamme Luomu-merkittyjä tuotteita emme ehkä tule ajatelleeksi, kuinka tiukan valvontaseulan tuotanto on läpäissyt. Jokainen tuottaja on sitoutunut sääntöjen noudattamisen lisäksi luomuvalvontaan, josta vastaavat Ruokaviraston tarkastajat.

Ensimmäisiä luomutuotantotiloja tuli Suomeen 1970-luvulla. Pian sen jälkeen alkoi luomuneuvonta Kainuussa, joka on edelleen yksi luomuviljelyn aktiivisimpia alueita Pohjois-Karjalan ja Ahvenanmaan ohella. Niissä kaikissa luomuviljelyn osuus on yli 20 prosenttia peltoalasta.

Ensimmäisiä luomuviljelijöitä voi Suokkaan mukaan pitää omanlaisinaan pellepelottomina. Kun esimerkiksi sopivia koneita ei vielä löytynyt kaupoista, ne kehiteltiin itse.

– Luomutilojen mittakaava on todella laaja muutamasta hehtaarista tuhanteen asti. Luomueläintiloja oli viime vuonna luomuvalvonnassa hieman yli tuhat. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin selvityksen mukaan luomutuottajat ovat keskimääräistä nuorempia maataloustuottajia, ja heillä on vahva usko tulevaisuuteen. Tilakoko on kasvamaan päin.

Teksti: Marjo Rautvuori
Kuvat: Luomulehden arkisto/Hannele Antila
Verkkosivut: https://www.luomuliitto.fi/leppakerttu-merkki/